Alvar Aalto -museo - yksi kolmesta

Kuva: Tiia Monto

Tällä viikolla julkistettiin iloinen uutinen kaikille arkkitehtuurimatkailijoille! Aalto-kaupunkien yhteistyön tulos Visit Alvar Aalto -sivusto avautui. Siinä on koottuna yhteen kaikki Aalto-kohteet, joissa voi vierailla. Sivustolta löytyy paljon tietoa ja vinkkejä helpottamaan Aalto-matkan suunnittelua. Ja mikä olisikaan parempi aloituspaikka Aallon arkkitehtuuriin tutustumisessa kuin Alvar Aalto -museo Jyväskylässä! Museon näyttely toimii erinomaisena johdantona Aallon tuotantoon 1920-luvulta 1970-luvulle eli Aallon koko uralle.

Yksi kolmesta

Alvar Aallolla oli työpöydällään uransa aikana neljäntoista museorakennuksen suunnitelmat. Osa eteni pitkälle, osa jäi hyvinkin alustaviksi luonnoksiksi. Näistä suunnitelmista kolme toteutettiin: ensimmäisenä Keski-Suomen museo vuonna 1961 Jyväskylään, toisena Pohjois-Jyllannin taidemuseo (nykyään Kunsten Museum of Modern Art Aalborg) vuonna 1972 Aalborgiin ja kolmantena Alvar Aalto -museo vuonna 1973 Jyväskylään Keski-Suomen museon naapuriin. Vaikka Aalborgin museo on valmistunut vain vuosi Alvar Aalto -museota ennen, ovat ne eri aikakauden tuotantoa. Aalborgissa järjestettiin taidemuseon suunnittelukilpailu jo 1957 - 1958, kun taas Aalto-museon suunnittelu alkoi 1960-luvun lopulla. Sen piirustukset valmistuivat 1971.

Vuonna 1966 Jyväskylässä perustettu Alvar Aalto -seura halusi saada Aallon töitä pysyvästi esille. Aallolla oli tuossa vaiheessa ikää 68 vuotta ja takana mittava ja näyttävä ura. Aalto ei kuitenkaan halunnut museota omistettavan vain hänen töilleen vaan toivoi museon olevan vilkas ja toimiva taidelaitos. Niinpä museo oli ensimmäiset 25 vuotta Jyväskylän taidemuseo, jossa oli näyttelysalin perällä pysyvä Aalto -näyttely. (Aalto 1982, [3].) Vuonna 1998, kun Aallon syntymästä tuli kuluneeksi 100 vuotta, taidemuseo muutti toisaalle ja museorakennukseen jäi Aallolle omistettu Alvar Aalto -museo.

Museon eteläkulma.
Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu.

Millainen siitä tulikaan

Museo rakennettiin Ruusupuiston rinteeseen muutaman metrin päähän Keski-Suomen museosta. Luonnoksissa museoita yhdistää käytävä, jota ei koskaan rakennettu. Mutta käytävää ei unohdettu, ja vuonna 2015 järjestettiin kilpailu ns. nivelosasta, joka yhdistäisi museot. Yhdysosa tultaneen rakentamaan muutaman vuoden sisällä. 

Molemmat museot ovat vaaleita, mutta hyvin erilaisia. Aalto-museon ulkoseinät ovat Halla-tiiltä, joiden välissä on koholla olevia valkoisia, lasitettuja, keraamisia sauvatiiliä. Aalto kehitteli sauvatiiliä monissa eri väreissä 1950-luvun alkupuolella yhdessä Arabian tehtaan kanssa, ja hän käytti kyseisiä tiiliä useissa rakennuksissa niin sisä- kuin ulkopinnoillakin.

Museon sisäänkäynti. Ovien vasemmalla puolella Carraran marmoria.
Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu.

Pääovet, kolme raskasta metalliovea, ovat kuin pankkiholvin ovet. Sisäpuolella olikin aluksi melkoisia taideaarteita mm. Jalo Sihtolan kokoelmasta. Julkisivu on hyvin umpinainen; vain pieni ikkuna ovien vieressä on antamassa valoa lipunmyyntipisteeseen. Ikkunan edessä on pystypuinen ritilä, jollaista Aalto käytti usein tasoittamaan ikkunan tuomaa kontrastia seinäpinnalla. Ikkunan luona seinässä on Carraran marmoria; pala Aallon rakastamaa Italiaa. Jo ulkopuolelta huomaa heti Aallon rakennuksille tyypillisen piirteen: suoria kulmia ei juuri ole. Sama piirre toistuu sisäpuolella. 

Sisätilat

Alakerrassa on aula naulakoineen sekä kahvila, josta avautuvat ikkunat Keski-Suomen museon suuntaan. Museoiden välissä on puro ja vesiallas. Aluksi vesi tuli Lempipurosta, mutta luonnonpuron mukana altaaseen tuli niin paljon humusta, että puro ohjattiin piiloon ja nyt sama vesi kiertää allassysteemissä koko ajan. Talvella allas on tyhjillään. Nykyinen museokauppa oli alun perin luento- ja lukusali. Pieni luentosali löytyy nyt yläkerroksesta näyttelysalin perältä.

Vesiallas museon vieressä. Taustalla Keski-Suomen museo.
Altaan reunalla on Veikko Hirvimäen veistos Pro Artibus Humanis,
Päivö Oksalan, muistomerkki. Oksala (1907 - 1974) oli yksi
Alvar Aalto -museon alullepanijoista. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu.

Portaat nousevat yläkertaan, jossa ensimmäisenä avautuu silmien eteen vaihtuvien, lyhytaikaisten näyttelyiden tila. Sen erottaa suuresta näyttelysalista umpinainen, polveileva väliseinä, johon on tehty vuosien varrella muutoksia: seinäosien väleissä oli lomittain aukkoja, joista pääsi suuren salin puolelle. Idea aukoista juontaa juurensa 1930-luvulta, kun Aalto osallistui Viron taidemuseokilpailuun 1936 - 1937. Hän ei menestynyt kilpailussa, mutta piirustukset suunnitelmasta julkaistiin heti tuoreeltaan Arkkitehti-lehdessä (1937, s. 65 - 70). Aalto suunnitteli Tallinnan taidemuseoon aulan, joka kapeni asteittain, ja kapenevissa kohdissa oli kulku sivulle näyttelytilaan. Vastaavaa ideaa hän käytti lähes kaikissa museosuunnitelmissa, vaikkakin idea jalostui vuosikymmenten varrella epämääräisemmäksi. Suuri näyttelysali oli mahdollista jakaa siirrettävillä seinäkkeillä erilaisiin tiloihin.

Portaat näyttelytiloihin.
Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu.

Valaistus on Aalto-museossa huomattavasti vaatimattomampi kuin Aalborgissa, jonka monimuotoisia valaistusratkaisuja arkkitehdit (Aalto suunnitteli sen yhdessä Jean-Jacques Barüelin ja Elissa Aallon kanssa) mainostivat sanomalla: "Mitä akustiikka on konserttisalille, sitä valo on taidemuseolle". Myös Aalto-museossa valo tulee ylhäältä, mutta vain yhteen suuntaan suunnatuista ikkunarivistöistä. Ikkunan vastaosa on muotoiltu valoa heijastavaksi pinnaksi. Näyttelysalista löytyy myös pari pyöreää kattoikkunaa, jollaisia Aalto kehitteli jo 1920-luvun lopulla Turun Sanomien toimitaloon.

Varsinainen katseenvangitsija näyttelysalissa on New Yorkin Suomen paviljongin (1939) revontuliseinää muistuttava pitkä seinä. Paviljongin seinä keräsi aikoinaan paljon huomiota ja kehuja (mm. Frank Lloyd Wrightilta) ja lisäsi entisestään Aallon kansainvälistä tunnettuutta. Aalto-museon seinä on huomattavasti vaatimattomampi kuin New Yorkin Paviljongin, mikä johtuu yksinkertaisesti huonekorkeudesta. Vastaavanlaisen seinän Aalto suunnitteli myös rakentamatta jääneeseen William Lehtisen museoon vuonna 1965 eli hieman ennen Aalto-museon suunnittelua. 

Voit astua museoon sisään tästä linkistä.


Mitä muuta talosta löytyy?

Ensimmäisessä kerroksessa on julkisten tilojen lisäksi toimisto- ja varastotiloja. Toisessa kerroksessa on takapihan puolella vahtimestarin asunto, jossa on toimistotiloja. Suuren tilan vie taiteilijoiden käytössä ollut ateljeetila, joka nykyään on museopedagoginen työpajatila nimeltään URBS. Mielenkiintoinen yksityiskohta, mutta URBS-nimeä Aalto käytti museon lähelle rakennetusta yliopistosuunnitelmastaan. Ja Aalto-museon kahvila Café Alvar oli aluksi nimeltään Belvedere. Nyt sillä nimellä tunnetaan yliopiston päärakennuksen kahvila.

Käytännön ohjeita

Museo löytyy osoitteesta Alvar Aallon katu 7. Sinne pääsee helposti kävellen, kun jatkaa keskustasta vain suoraan Kauppakadulta Seminaarinkadulle (sama katu, mutta nimi vaihtuu välillä) ja alamäkeä sillan ali. Museo on oikealla heti Keski-Suomen museon vieressä. Pysäköintialue on Vapaudenkadun ja Alvar Aallon kadun yhtymäkohdassa. Kadunvarteen voi auton jättää Seminaarinkadulle tai Kramsunkadulle kadun ala- tai yläpäähän.

Museo on avoinna vuoden ympäri, mutta maanantaisin ja tiettyinä pyhäpäivinä se on suljettu. Kannattaa siis tarkistaa avoinnaolo museon nettisivuilta. Liput voi ostaa museon kassalta tai valmiiksi netistä.

Museossa on kahvila Café Alvar, josta saa myös ruokaa, ja se on erittäin suosittu lounaspaikka. Alvarin kakku on kahvilan herkullinen erikoisuus.

Viihtyisä Café Alvar.
Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu.

Museokauppa on täynnä designhoukutuksia, ja siellä on saatavana myös hyvin kattavasti Aaltoa ja Aallon arkkitehtuuria käsittelevää kirjallisuutta. Myös Artekin valikoimaa voi ostaa heti mukaan, ja mitä ei ole, voi tilata. Kauppa on myös sisustettu tyylikkäästi, ja jos yhtään on kiinnostunut shoppailusta, kannattaa sinne varata aikaa. Museokaupalla on verkkokauppa, mutta ainakin toistaiseksi museorakennuksen kaupassa on laajempi valikoima tuotteita.

Lähteitä ja lisälukemista

Aalto, Alvar. Tallinnan Taidemuseon kilpailuehdotus. Arkkitehti 1937, 65 - 70.

Aalto, Elissa (1982) Alvar Aalto. Alvar Aalto -museo. Alvar Aallon arkkitehtuuria n:o 6. Jyväskylä: Alvar Aalto -museo.

Alvar Aalto -museo. https://www.alvaraalto.fi/arkkitehtuuri/alvar-aalto-museo/
- Tältä sivulta löytyy mm. rakennuspiirustuksia ja kuvia museon näyttelytiloista!

Alvar Aalto -museo. Visit Alvar Aalto -sivusto. https://visit.alvaraalto.fi/kohteet/alvar-aalto-museo/

Malmisalo-Lensu, Anne-Maija (2015) Alvar Aallon museosuunnitelmat 1928 - 1958. Pro gradu -tutkielma. Taidehistoria, Jyväskylän yliopisto.