Front- ja back-stage -kokemuksia Alvar ja Elissa Aallon koetalolla

 

Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu 2020

Vuoden 2020 kesälomamatkat ovat monilla olleet - ikävän koronavirusepidemian vuoksi - kotimaan matkoja, mikä on näkynyt myös Alvar (1898 - 1976) ja Elissa (1922 - 1994) Aallon entisellä kesähuvilalla, Koetalolla. Moni on sisällyttänyt kohteen kotimaan lomareissuunsa ja ostanut sinne Alvar Aalto museon verkkokaupasta pääsylipun. Kun aikaisempi kesinä suurin osa kävijöistä on ollut ulkomaalaisia, on tänä kesänä kotimaiset matkailijat olleet enemmistönä. 

Itse olen kesän aikana käynyt talolla muutaman kerran oppaan ominaisuudessa, mikä tekee mahdolliseksi ns. "back-stage" kokemukset, joista matkailututkimuksen grand old man Dean MacCannell kirjoitti jo vuonna 1973. Hänen mukaansa turisteille tarkoitetut kohteet jakaantuvat front-stageen, joihin kaikilla on pääsy, sekä back-stageen eli vain henkilökunnalle tarkoitettuihin tilohin. MacCannellin mukaan monet uskovat back-stagella olevan jotain autenttisempaa tai kiinnostavampaa kuin front-stagella ja toivovat itse pääsevänsä kokemaan back-stagen.

Itsekin olen huomannut usein haluavani päästä museoiden back-stagelle. Se oli myös osaltaan syynä, miksi aikoinaan opiskelin museologiaa: museot ovat kiehtovia paikkoja ja halusin uteliaisuuttani tietää ja nähdä, mitä museon yleisöltä suljetuissa tiloissa tapahtuu ja mitä kaikkea museotyöhön kuuluu. Yhä edelleen minua kiinnostavat museoissa tilat, joihin yleisöllä ei ole pääsyä. En usko sieltä löytyvän mitään kovin mielenkiintoista (usein vain tavallisia toimistohuoneita ja varastotiloja), mutta jotta rakennuksesta saa kokonaiskäsityksen, on minulla suuri halu kurkistella kaikkialle. Valitettavasti tämä on vain harvoin mahdollista, mutta tutkijan ominaisuudessa olen kuitenkin saanut joitakin todella mielenkiintoisia back-stage -kokemuksia muutamissa rakennuksissa, kuten Aallon ja Baruëlin yhdessä suunnittelemassa Aalborgin taidemuseossa Tanskassa sekä Helsingissä Aallon kotitalossa Riihitiellä ja toimistorakennuksessa Tiilimäki 20:ssa.

 

   Koetalo rantakallioiden suunnalta. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu 2020.

Koetalosta nähtävyys

Kun Alvar Aallon suunnittelemaa Säynätsalon kunnantaloa rakennettiin 1950-luvun alussa, pyydettiin Aaltoa laatimaan asemakaava läheisen Muuratsalon saaren pohjoisosaan. Niinpä Alvar ja Elissa, joka oli kunnantalon rakennustöitä valvova arkkitehti, kulkivat pitkin Muuratsalon metsiä ja rantoja tutustuen maastoon kaavoitusta varten. Aalto laatikin asemakaavan, mutta sitä ei kuitenkaan toteutettu hänen suunnitelmansa mukaisesti. Näillä retkillä Alvar ja Elissa löysivät Muuratsalon länsirannalta paikan, jonka hankkivat itselleen kesähuvilaa varten. Huvila rakennettiin kahdessa vaiheessa vuosina 1952 ja 1953. Lisäksi alueelle valmistui savusauna vuonna 1954.

Aalto esitteli huvilaa jo syksyllä 1953 omalle ammattikunnalleen Arkkitehti-lehdessä. Siellä hän mainitsi, kuinka 

”Muuratsalon korkeakontuurisella saarella keskellä Päijännettä on koetalomme, jolla vielä ei ole nimeä, tehtynä arkkitehdin omaksi huviksi leikkimistä varten. Mutta se on tehty myös vakavien eksperimenttien vuoksi, pääasiallisesti probleemein, joita arkkitehti ei voi tehdä tavallisten rakennustehtävien puitteissa. [...] Omassa ’leikkitalossamme’ olemme tahtoneet kokeilla sellaisellakin, jonka järkevyysprosentti ei ole vielä todettavissa.”

    Koetalon itäseinää. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu 2020

Lisäksi Koetalosta kirjoitettiin arkkitehtuurijulkaisuissa samana vuonna ainakin Italiassa, Ranskassa ja Norjassa sekä 1950-luvun lopulla myös Yhdysvalloissa. Suurelle yleisölle huvila tuli tunnetuksi Aallon tuotantoa esittelevien näyttelyiden ja populaarimpien julkaisujen kautta vuodesta 1953 alkaen. Mielenkiintoinen seikka on, että vuonna 1959, kun Suomen Kuvalehti kyseli lukijoilta ehdotuksia matkailukohteiksi, myös "Alvar Aallon huvila Muuratsalon rannalla" mainittiin ehdotusten joukossa, vaikka kyseessä oli kuitenkin yksityinen kesähuvila.

Virallinen nähtävyys ja talomuseo Koetalosta (nimi vakiintui huvilan nimeksi) tuli kuitenkin vasta 1990-luvulla. Elissa Aalto lahjoitti testamentillaan Koetalon tontteineen Alvar Aalto -museolle vuonna 1994. Tämän jälkeen rakennus, joka oli jo pitkään ollut remontin tarpeessa, korjattiin kolmena kesänä professori Panu Kailan vetämien kansainvälisten modernin arkkitehtuurin korjausrakentamiskurssien opiskelijoiden voimin. Vuonna 1997 huvila avattiin varsinaisesti kesäisille yleisökierroksille, joita on siitä lähtien järjestetty joka vuosi.

Näkymä Koetalon sisäpihalta. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu 2020.

Koetalon front-stagella

Monien kävijöiden mukaan paikka on edelleen hyvin autenttinen. Autenttisuuden tunnetta lisää tieto, että huvila on edelleen Aallon sukulaisten käytössä kesähuvilana Elissa Aallon testamentissa esittämän määräyksen mukaisesti. Silti front-stage / back-stage -jaottelu tulee kävijöitä vastaan: mm. ns. vierassiipeen ei ole juuri pääsyä, koska se on useimmiten Aaltojen sukulaisten käytössä. Keittiöön ja osaan makuuhuoneista pääsee kurkistamaan vain ovelta, ja yhdistetyssä studio- ja olohuonetilassa olevalle parvelle nouseminen on kielletty. Miksi näin? Ihan vain siksi, ettei rakennus kuluisi liikaa, kun yli tuhat vierailijaa käy siellä vuosittain. Museo on myös joutunut siitä syystä rajoittamaan kävijöiden lukumäärää, jotta rakennus säästyisi suuremmalta kulumiselta. Tämä ei ole mitenkään poikkeuksellista vaan maailmalla vastavaanlaisissa kohteissa hyvinkin tavallista. 

Front-stage -kokemusta Koetalolla lisäävät joillakin kävijöillä pienet, autenttisuuden kokemiseen ehkä kielteisesti liittyvät, museon toimesta tehdyt yksityiskohdat: pöydille on selvästi aseteltu joitakin esineitä, jotka eivät ole voineet olla samassa asennossa 1990-luvun alkupuolelta lähtien. Vaatetangossa roikkuu kyllä autenttisen oloinen Aallon sadeasu, mutta kaappi on muutoin tyhjä. Joidenkin kävijöiden mieltä askarruttavat myös rakennuksen korjauksen yhteydessä tehdyt muutokset: Keittiön hana ei voi olla alkuperäinen? Sähkölämmitystä tuskin oli Aallon aikana? Osa kävijöistä ei kuitenkaan kiinnitä näihin asioihin mitään huomiota, sillä talossa on säilytetty hyvin paljon alkuperäistä esineistöä ja korjauksissa tapahtuneet muutokset on toteutettu pääasiassa ilman, että ne herättävät huomiota. Kävijät ovat myös hyvin ymmärtäväisiä muutosten suhteen: on vain luonnollista, että rakennusta pidetään kunnossa.

Vaatekaapissa on nähtävänä Aallon sadeasu - sama, jonka voi tunnistaa joidenkin Aalto-kirjojen kuvista.

Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu 2020.

Back-stagella

Millainen sitten on back-stage kokemus Suomen kenties tunnetuimmalla kesähuvilalla? Oman kokemukseni mukaan, kun olen talossa yksin, siellä on aistittavissa rauhallinen ja levollinen ilmapiiri. Kenties se johtuu harmonisista mittasuhteista, väreistä ja sisustuksesta tai siitä, että talon seinät eristävät ulkopuolisia ääniä niin hyvin. Olen huomannut monien Aalto-pyhiinvaeltajien tavoittelevan vastaavaa kokemusta, kun he viipyvät talossa niin pitkään kuin mahdollista, jotta muut kävijät eivät häiritsisi heidän kokemustaan. Heidän tavoitteenaan on kokea erityinen "Aalto-feeling".

Voin astua huoneisiin peremmälle kuin vierailijat, jotta saan avattua verhot ja laitettua valaisimiin valot. Näin pystyn havainnoimaan huoneita myös muista suunnista kuin ovelta. Toisinaan pääsen talolle myös aikaisin aamulla tai illalla auringon laskiessa. Tällöin näen rakennuksen erilaisessa valaistuksessa ja tunnelmassa kuin tavalliseen iltapäivän yleisökierrokseen osallistuvat kävijät. Keittiössä voin syödä opastusten välillä evääni, mikäli en halua mennä istumaan upealle rantakalliolle. Joskus tapaan talolla remonttimiehiä, jotka keräilevät tavaroitaan ennen opastetun kierroksen alkua. Koska Koetalolla kävijät pääsevät näkemään vierassiipeä lukuunottamatta kaikki huoneet, jää uteliailta näkemättä lähinnä kaappien ja komeroiden sisältö. Mitäkö niissä on? No, sitä tavallista: siivousvälineitä, esitteitä, joitakin uudehkoja astioita. Ei siis mitään kovin kiinnostavaa eikä varsinkaan autenttista.

Ilta-aurinko, jota ei iltapäivän yleisökierroksella  pääse näkemään, siivilöityy kauniisti länsiseinän ikkunasta. 
Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu 2020

Koetalo esiintyy kävijöille lähes samanlaisena kuin henkilökunnallekin, jolloin front-stage kokemus on hyvin lähellä back-stage -kokemusta, mikä tekee talosta hyvin mielenkiintoisen käyntikohteen. Rakennus myös itsessään sisältää kokonaisuuden lisäksi paljon tutustumisen arvoisia yksityiskohtia ja useimmat kävijät pitävät sitä hyvin autenttisena. Rakennus sijaitsee myös mitä upeimmalla paikalla Päijänteen rannalla ja on todellakin vierailun arvoinen paikka. Olisi mahtavaa kuulla, millainen kokemus sinulle oli käydä siellä!

Koetalon rantaa. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu 2020..

Ps. Tässä on tarkoituksella enemmän ulkokuvia, jotta tulisit itse katsomaan, miltä sisällä näyttää.😉 Näet käynnin aikana myös Aallon suunnittelemat moottoriveneen ja savusaunan! Koetalolle pääsee tutustumaan kesäisin oppaan johdolla.

Lähteitä ja kirjallisuutta:

• Aalto, Alvar (1953) ”Koetalo, Muuratsalo,” Arkkitehti, no 9–10, 159–163.
  
• Alvar Aalto Architect Volume 18: Muuratsalo Experimental House 1952 - 54, Studio Aalto 1954 - 63 (2018) Toim. Mia Hipeli, Jonas Malmberg, Jorma Mukala, Aimo Nissi, Jenni Reuter ja Leena Rossi. Helsinki: Alvar Aalto -säätiö.
• Alvar Aalto -museon toimintakertomukset vuodesta 1994 alkaen.
• Alvar Aalto - visio paremmasta maailmasta DVD (2010).
• Blomstedt, Anssi, Teija Isohauta & Markku Lahti (2007) Aallon matka kesään: Muuratsalon koetalo DVD.
• Jylhä, Ulla (1993) ”Turistit käyvät mutta… Elissa Aalto lepäilee kesähuvilansa suojassa”, Keski-Suomen Viikkolehti Vastin, no 28, 29.7.1993.
• ”Lisää nähtävyyksiä”, Suomen Kuvalehti no 15, 11.4.1959, s. 40.
• Malmisalo-Lensu, Anne-Maija (2019) ”Yksityistaloista maailmanluokan matkailukohteiksi,” Vitriini, no 3, toukokuu, 25–26.
• MacCannell, Dean 1973. “Staged Authenticity: Arrangements of Social Space in Tourist Settings.” American Journal of Sosiology 79:3, 589–603.
• Muuratsalon koetalo 1952–54. Experimental House, Muuratsalo (1996) Toim. Marjo Holma & Päivi Lukkarinen. Jyväskylä: Alvar Aalto -museo.
• Suomi rakentaa. Nykyarkkitehtuurimme näyttely Ateneumissa – Finland bygger. Utställning av aktuell arkitektur i Ateneum, 6.–15.11.1953. Toim. Aarno Ruusuvuori. Helsinki: Suomen arkkitehtiliitto.

Hyödyllisiä linkkejä:

• Osta täältä pääsylippu Koetalolle: https://shop.alvaraalto.fi/tuote-osasto/paasyliput/
• Tietoa Koetalosta Alvar Aalto -säätiön sivuilla: https://www.alvaraalto.fi/arkkitehtuuri/muuratsalon-koetalo/