 |
| Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu |
Kun olen haastatellut väitöstutkimustani varten kävijöitä Alvar Aallon rakennuksissa, ovat useat kertoneet suunnitelleensa käyntiä jo usean vuoden ajan. Sama pätee minuun ja vierailuuni Tarvaspäässä. Monta kertaa olen kulkenut aivan paikan vierestä Kehä 3:a ajaessa, mutta vasta viime kesänä onnistuin poikkeamaan sivutielle ja menemään perille asti. Ja se kannatti!
 |
| Kehä 3 menee aivan museon lähellä. Silti rakennus pihapiireineen on kuin maaseutukeidas. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu |
Akseli Gallen-Kallela (1865 - 1931) ei juuri esittelyä kaipaa. Kaikki suomalaiset tietävät hänen olevan yksi kansallistaiteilijoistamme ja kultakaukauden mestareista. Vieraampi tieto voi olla, että hänen sukunimensä, joka oli aluksi Gallén, mutta vuodesta 1907 Gallen-Kallela, on peräisin Lemulta Kallelan talosta, joka oli suvun hallussa 1700-luvun alkupuolelta alkaen. Akselin isä Petter Wilhelm Gallén oli syntynyt Kallelassa, mutta muutti sieltä pois isoveljen jäädessä talon isännäksi.
Akseli syntyi Porissa, kasvoi Tyrväällä ja muutti 11-vuotiaana koulun vuoksi Helsinkiin. Taideopinnot hän aloitti 16-vuotiaana Suomen Taideyhdityksen piirustuskoulussa ja 19-vuotiaana Pariisissa. Avioiduttuaan 25-vuotiaana Mary Slöörin kanssa, rakensivat he muutaman vuoden kuluttua Ruovedelle Kalelan (valm. 1895), joka oli ns. erämaa-ateljee, mutta myös perheen koti. Kovin monta vuotta he eivät siellä kuitenkaan pysyneet; rakennus alkoi olla kylmä ja kaipasi remonttia ja olihan se myös varsin kaukana pääkaupungista.
Tarvaspään vaiheita
Tarvaspää ei siis ollut ensimmäinen rakennushanke, johon Akseli ryhtyi. Hän halusi suunnitella itselleen mieleiset rakennukset, vaikkei arkkitehti ollutkaan. Tarvaspää, jonka suomenkielisen nimen keksi suomen kielen professori E. N. Setälä, oli ollut pitkään Maryn suvun omistuksessa, ja Akseli osti tontin anopiltaan. Tontilla oli vanhempia rakennuksia, kuten nykyisin kahvilana toimiva Villa Linudd, Albergan kartanon kesähuvila.
 |
| Näkymä tornista Villa Linuddin suuntaan. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu |
Varhaisia hahmotelmia uutta ateljee-rakennusta varten Akseli teki jo vuonna 1906 - 1908 yhteistyössä Eliel Saarisen kanssa, mutta rakennustyöt käynnistyivät vasta 1911, kun Gallen-Kallelan perhe oli palannut Suomeen pari vuotta kestäneeltä Afrikan matkalta. Vielä vuonna 1911 Saarinen teki pohjakaavasuunnitelmiin joitakin muutoksia. Ulkopuoli sen sijaan on täysin Akselin suunnittelema. Alun perin rakennuksen oli tarkoitus olla suurempi, mutta - kuten tavallista - taloudellisista syistä suunnitelmaa piti typistää. Rakennus valmistui 1913, ja 1926 ateljee remontoitiin asuinkäyttöön sopivaksi. Akselin yllättävän kuoleman (1931) ja monien mutkikkaiden vaiheiden jälkeen Gallen-Kallelan Museosäätiö osti Tarvaspään vuonna 1959. Pari vuotta kestäneen remontin jälkeen ateljeerakennus avattiin museona 16.5.1961.
 |
| Sisäänkäynti rakennukseen on tornin juurelta. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu |
Monimuotoinen helmi
Tarvaspää on vehreä niemi. Puiden varjostamaa polkua pitkin noustaan kukkulalle, josta avautuu kaunis maisema Laajalahdelle. Nurmikkoisella aukiolla on vasemmalla vanha Villa Linudd ja oikealla ateljeerakennus. Minä ainakin koin jonkinlaisen wau-efektin, kun näin rakennuksen ensimmäisen kerran. Waun aiheutti ateljeen paanukatto, joka laskeutuu jyrkästi varsin alas ja on hyvin hallitseva. Ihmetystä herätti myös vieressä oleva pylväskäytävä - loggia - sekä paanukaton ja loggian välistä nouseva torni, jotka eivät näyttäneet liittyvän tyylillisesti mitenkään toisiinsa. Mutta sitten ymmärsin, mistä oli kyse: Kansallismuseohan oli rakennettu 1906 - 1910 eli juuri ennen Tarvaspään rakennustöiden alkamista. Kansallismuseon kolmesta arkkitehdistä yksi oli Eliel Saarinen. Kansallismuseon ulkoasu jäljittelee eri aikakausien arkkitehtonisia aiheita, kuten keskiaikaista kirkkoa ja linnoja. Vastaavia kansallisromanttisia ja ylipäätään romanttisia piirteitä - joista torni ja loggia eivät edusta suomalaista kansallisromantiikkaa vaan jotain eteläisempää - on pyritty tuomaan esiin myös ateljeen ulkoasussa.
 |
| Kiipeäminen torniin on elämys. Kuva: Anne.Maija Malmisalo-Lensu |
Paanukaton alle jää muodoltaan kirkkomainen, myös sisältä korkea ateljeeosa. Tilan näyttävin osa on suuri takka, joka on sijoitettu apsismaiseen syvennykseen. Sakaraharjainen linnantorni kätkee sisäänsä kapean portaikon, joka avautuu kerrokissa pyreähköiksi huoneiksi. Ateljeen 1926 vuoden remontista on myös peräisin tornissa portaikon alle rakennettu kylpyhuone; nähtävyys sekin. Ulkona italialaistyylinen loggia suorastaan houkuttelee varjoonsa aurinkoisena kesäpäivänä. Pylväskäytävä jatkuu talon kaakkoispäädyssä, josta pääsee laskeutumaan portaita alas jyrkkää rinnettä. Loggian sienän takana on suuri huone, jota museo käyttää näyttelyihin, konsertteihin ja luentoihin. Muutoin näyttelyt ovat levittäytyneet lähes koko rakennukseen ateljeeta ja tornia myöten.
 |
| Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu |
Museon ulkopuolen tarkastelua ei kannata jättää pääjulkisivuun. Kun kiertää rakennuksen toiselle puolelle, huomaa miten upeasti se on sijoitettu kukkulan rinteen reunalle. Puutarhaan avautuva etuouoli ja tummaan metsikköön näyttäytyvä takaosa ovat kuin toistensa vastakohdat. Rakennuksen linnamaisuus korostuu takapuolella, jossa se kohoaa rotkosta korkealle kuin keskiaikainen puolustuslinna. Mitä vastaan taiteilija olisi halunnut puolustautua? Kenties verottajaa, Antellin valtuuskuntaa ja nuorta taiteilijapolvea vastaan (Wahlroos 2008, 49). Katon reunalta löytyy myös hauska yksityiskohta: puusta veistetty lohikäärmeen pää, jonka suusta sateella syöksyää vettä.
 |
| Lohikäärme oli vaikea huomata, mutta löysin sen pienen etsinnän jälkeen! Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu |
Toteutunut unelma
Akseli Gallen-Kallela oli vuonna 1897 kirjoittanut luonnoskirjaansa (Wahlroos 2008, 26):
"Erämaan kätköissä tahtoisin omistaa sakaraharjaisen linnan, jossa olisi torni harmaata kiveä, honka- ja tammipuuta. Siellä tahtoisin istua yksin hautoen ajatuksiani, viettää muutamia tunteja laboratoriossa sulattimieni ääressä ja muutamia kirjastohuoneessa ja lopun päivää takoen ja maalaten ja veistäen. Tahtoisin kiertää öisin ulkona rotkoissa ja metsissä, käyden noita-akkojen ja noitien luona ja keittäen heidän kanssaan kaikkia mahdollisia helvetinliemiä, harjoittaen raffinoituja rakkauden nautintoja pirunkauniiden mustien ja punaisten naisten kanssa metsien yössä, noitaneitojen, tenhotarten ja Tapion tytärten kanssa. Tahtoisin hiipiä kotiin linnaani ennen aamunkoittoa salaportaiden ja ovien kautta, eikä kukaan tietäisi kuinka tulen ja menen."
 |
| Ateljeeta. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu |
Tätä fantasiaansa Akseli koitti ainakin osittain toteuttaa Tarvaspäässä. Rakennusaikaan paikka oli vielä - jos ei nyt erämaata, niin - maaseutua. Sakaraharjat hän toteutti, samoin tarvittavat työskentelytilat. Noidista ja muista ei ole tietoa, mutta salaisuuksiksi niiden oli tarkoitus jäädäkin. Alusta alkaen Akselilla oli myös mielessä rakennuksen käyttö museona. Tämäkin haave on toteutunut, ja rakennuksen lisäksi kannattaakin myös tarkastella museon mielenkiintoisia näyttelyitä. Gallen-Kallelan Museo on avoinna vuoden ympäri ja kuuluu Iconic Houses -verkostoon.
 |
| Näkymä ateljeesiivestä pieneen museokauppaan, josta löytyy hyvä valikoima mm. postikortteja ja kirjallisuutta Akseli Gallen-Kallelasta. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu |
Hyödyllisiä linkkejä ja lähteitä
Tarvaspää - Akseli Gallen-Kallelan ateljeelinna (2008) Toim. Tuija Wahlroos ja Kerttu Karvonen-Kannas. Helsinki: SKS.
Ks. kirjasta erityisesti Tuija Wahlroosin artikkeli "Tarvaspään suunnitelmat ja
toteutus 1906 - 1931" (s. 20 - 49).
Lähteenä käytetty myös Karlström-suvusta tehtyä painamatonta sukuselvitystä.
 | |
|
Kiva kuulla, että postaukseni innostaa käymään museossa! Ja lohikäärmeen saa kyllä omaankin kotiin, kun vain viitsii sellaisen nikkaroida :D.
VastaaPoista