Jyväskylän Capitolium

Kuva: Juhana Konttinen / Jyväskylän yliopiston kuva-arkisto

Capitolium vie ajatukset antiikin Roomaan, mutta se on myös muuta: Alvar Aallon suunnittelema Jyväskylän yliopiston päärakennus. Se on rakennettu kukkulalle ja muurattu punatiilestä, aivan kuten kaimansa, mutta siihen yhtäläisyydet taitavat jäädäkin. Aalto tunnetusti ihaili Italiaa ja ylipäänsä Välimeren maiden kulttuureita, joiden arkkitehtuurista hän ammensi ideoita omaan tuotantoonsa, joten myös päärakennuksessa tai sen sijoittelussa ovat tutkijat nähneet kaikuja mm. Roomassa sijaitsevasta Palazzo Massimosta, Ateenan Akropolis-kukkulalta ja Assosin agorasta. Aallon omien sanojen mukaan rakennuskokonaisuutta "eräässä suhteessa voidaan verrata Rooman Palatiumiin huomattavine korkeusvariaatioineen ja teknillisesti kiinteänä kokonaisuutena". (Lukkarinen 1994, 21 - 61.)

Miten Jyväskylän yliopisto sai Capitoliuminsa?

Jyväskylän yliopiston historia alkaa vuonna 1863 perustetusta Jyväskylän seminaarista, josta vuonna 1934 tuli kasvatusopillinen korkeakoulu (JKK) ja vuonna 1966 yliopisto. Sotien jälkeen opiskelijamäärät lähtivät huimaan nousuun ja opetus monipuolistui, joten lisätilaa tarvittiin. Aalto voitti vuonna 1951 kolmelle arkkitehdille järjestetyn kutsukilpailun uudisrakennuksista, ja vuosikymmenen aikana suunnitelmat toteutettiin. Päärakennuksen lisäksi Aalto suunnitteli alueelle mm. kirjaston, harjoituskoulun, liikuntasaleja, uimahallin, opiskelija-asuntolan sekä ravintolat opiskelijoille ja henkilökunnalle oheistiloineen. Rakennukset sijoittuvat U-muotoon urheilukentän ympärille.

Päärakennuksen etujulkisivu. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu

Miten löytää perille

Saavuttaessa paikalle kaupungin keskustan suunnalta, on Capitolium - tuttavallisemmin C-rakennus - Aallon rakennuksista ensimmäisenä vastassa. Keskustasta on kampukselle noin 10 minuutin kävelymatka suoraan Kauppakatua pitkin. Lähellä kampusta kadun nimi muuttuu Seminaarinkaduksi, mutta sama suora katu siis jatkuu. Koko kampuksen osoite on Seminaarinkatu 15, joten jos ei tunne aluetta, kannattaa etsiä karttakyltti tai käydä yliopiston Soppi-kaupassa ostamassa Kampusopas-kirja. Oppaita myydään myös alueen korkeimmalla kukkulalla sijaitsevassa S-rakennuksessa yliopiston tiedemuseon Soihtu-näyttelykeskuksessa. Opaskirjassa on erinomainen kartta alueesta. Tosin päärakennus on näkyvällä paikalla, joten ilman oppaitakin löytää kyllä perille.

Saavuttaessa Alvar Aalto -museon suunnalta, kannattaa nousta Keski-Suomen museon vieressä olevan, rinteeseen rakennetun pienen Ruusupuiston portaat ylös, jatkaa liikennevalojen kohdalta kadun yli ja - olet melkein perillä. Edessä on tällöin Aallon kampuksen rakennukset, ja etsiytymällä oikealle kohti ylämäkeä päädyt päärakennukselle.

Rakennus on jaettu kahteen osaan, joissa Aallolle tyypillinen epäsymmetria esiintyy juhlasaliosassa. Sen sijaan hallinnolle ja opetukselle tarkoitettu osa on säntillisen suorakulmainen. Osien väliin jää läpikulkuhalli näyttävine  portaikkoineen.

Juhlasaliosa

Aalto itse selosti, kuinka "päätie 'ampuu' suoraan päärakennuksen sisäänkäytävään". Tällä hän tarkoitti, että keskustan suunnasta tuleva tie jatkuu suoraan pääoville ja edelleen juhlasaliin johtaviin portaisiin. Suora linja on suunniteltu tarkoituksella akateemisia kulkueita varten. 

Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu

Lämpiössä huomio kiinnittyy suuriin ikkunoihin, jotka yhdistävät sisätilan viereiseen mäntymetsään. Katto laskeutuu porrastetusti peremmälle mentäessä. Ratkaisu johtuu luonnollisesti yläpuolelle rakennetun juhlasalin laskeutuvasta katsomosta, mutta luo samalla mielenkiintoisen efektin lämpiöön. Tyypillistä Aaltoa on portaikkojen sivujen vahva rimoitus, pylväiden päällystäminen lasitetuilla keraamisilla tiilillä ja siellä tällä esiintyvät aaltoilevat muodot. Musta-valko-harmaa -sävyiseen aulaan lämpöä tuovat puiset yksityiskohdat.

Lämpiötä. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu

Juhlasalin ovi. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu

Päärakennuksessa tehtiin 2010-luvulla iso remontti, jonka yhteydessä mm. lämpiön reunalla, hieman lämpiötä alempana sijaitseva kahvila Belvedere (=kaunis maisema) osittain uudistettiin. Pääosin kahvila on säilytetty mahdollisimman alkuperäisen näköisenä. Tila ei ole kovin suuri, mutta jos ei ole ruuhkaa, on siellä mukava poiketa kahvilla suurten ikkunoiden äärellä. Mikä parasta, kahvilassa saa myös keittoa lounasaikaan, eivätkä jonot ole niin pitkiä kuin yliopiston ruokaloissa. (Lisätietoja täältä.) Kahvilassa saa tietenkin istua aidoilla Artekin tuoleilla tai sohvilla. Aalto-elämystä vahvistavat Aallon mattasinimustat[!] kellolamput ja tarjottimissa olevat rakennuspiirustukset.

Belvedere. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu

Itse juhlasali on viuhkamainen, punatiiliseinäinen auditorio. Kannattaa nostaa katse luonnonvaloa päästäviin yläikkunoihin, sillä Aalto oli mestari kehittelemään erilaisia ikkunaratkaisuja. Aalto oli salia suunnittellessa esittänyt rohkean ajatuksen tehdä esiintymislavan takaseinästä avattavan, niin että hyvällä säällä katsojat olisivat voineet istua ulkona rakennuksen takana amfiteatterimaisessa katsomossa. Avattava seinä ei toteutunut, mutta katsomo on olemassa. Osa istuimista on kiviharkkoja, jotka ovat palvelleet alueelta purettujen puurakennusten kivijalkoina. Päärakennuksen takaseinä muodostaa näyttävän taustan ulkoilmaesityksille - tosin sellaisia ei juuri järjestetä. 

Takajulkisivu. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu

Läpikulkuhalli

Läpikulkuhalli on yksi mielipaikkojani rakennuksessa. Matala naulakkoalue jää lämpiön ja läpikulkuhallin väliin, ja siirryttäessä matalasta tilasta korkeaan halliin on näkymä vaikuttava. Korkeat tiiliseinät korostavat tunnetta, että kävelisi kapealla kujalla. Aalto käytti rakennuksissaan paljon kattoikkunoita, ja niin myös halliin luonnonvalo tulee soikeista aukoista. Vastaavanlaisia ikkunoita Aalto oli piirtänyt jo 1930-luvulla Tallinnan taidemuseokilpailussa museon kirjastohuoneeseen. Hallin seinällä on melko huomaamaton Kain Tapperin veistos, jota voi parhaiten katsella portaikosta. 

Läpikulkuhalli. Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu

Portaikon ensimmäiseltä tasanteelta aukeaa pieni aula, josta on käynti yliopiston rehtoraattiin. Se on luonnollisesti yleisöltä suljettu alue, mutta aulan seinällä on Aallon toimistossa 1950-luvulla tehty Aallon kampuksen pienoismalli, jota kannattaa käydä katsomassa. Yksityiskohdista voi huomata pieniä muutoksia pienoismallin ja toteutuneen rakennuksen välillä, mutta yleisvaikutelma on sama. 

Hallinto-osa

Kerrosta ylempänä on mielenkiintoinen luentosali. Se on muodoltaan kuin antiikin Prienen buleuterion (Lukkarinen 1994, 58 - 60). Itsekin olen siellä istunut useilla luennoilla, ja tuntenut aina historian lehtien havinan kyseisessä salissa. Ulkopuolelta luentosalin tunnistaa katonrajan korkeista ikkunoista. Ylimmässä kerroksessa on opettajankoulutukselle rakennetut kuvaamataiteen tilat, jotka ovat nykyään osittain muussa käytössä. Päätyhuoneet ovat mielenkiintoisia ateljeetiloja, joissa on korkealla olevat ikkunat. Luentosali ja luokat ovat yleensä lukossa, mutta yliopiston museolla on kampusoppaita, jollaisen kanssa voi päästä kurkistamaan myös joihinkin lukittuihin tiloihin. Oppaista on lisätietoa museon nettisivuilla.

Kirjasto

Toinen lempipaikoistani on kirjasto, joka on kiinteässä yhteydessä päärakennukseen. Alun perin tarkoituksena oli, että kirjasto olisi rakennettu vasta päärakennuksen jälkeen, mutta se kaikesta huolimatta toteutettiinkin samanaikaisesti. Kirjasto on todella mielenkiintoinen. Siellä on hyllyt sijoitettu eri tasoille vastaavasti kuin oli jo 1935 valmistuneessa Viipurin kirjastossa. Alatasolla on lukusali, johon valo tulee yläikkunoista. Ylimmälle tasolle, entiseen varastoon, on 2017 valmistuneen remontin yhteydessä tehty opiskelijoille mukavat opiskelu- ja ryhmätyötilat. Sinne kannattaa kiivetä katsomaan myös kirjaston kattoikkunoita. Portaita kirjastossa onkin riittämiin, ja olen kuullut kerrottavan kirjastonhoitajien niissä huokailleen kantaessaan painavia kirjoja paikoilleen. Kirjaston hyllyt ovat olleet remontin jälkeen pitkään tyhjillään, mutta niille on tulossa täytettä.

Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu

Päärakennus on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka!  Kun tulin Jyväskylään opiskelemaan, olin aluksi niin turtunut Aallon arkkitehtuuriin (sitähän on Suomessa lähes kaikkialla), etten kiinnittänyt siihen juuri huomiota. Mutta matkailijoiden katseita ja kameroiden objektiiveja seuraten olen löytänyt rakennuksesta monta jännittävää kohtaa. Aion vielä jatkaa tutkimusmatkaani kampuksella ja kertoa siitä jotain myöhemminkin.

Näkymä lämpiöstä Aallon kirjaston ja vanhan kampuksen suuntaan.
Kuva: Anne-Maija Malmisalo-Lensu

Käytännön vinkkejä

• Kampusopas. Yliopiston tiedemuseolta saat maksua vastaan oppaan itsellesi/ryhmällesi.
• Mobiiliopas. Yliopiston tiedemuseolla on useita mobiilioppaita kampuksella liikkumista varten, esim. Aallon kampuksen mobiiliopas.
• Alueen kartta.
• Alueen kartta pdf-muodossa (tulostettava).
• Yliopiston historiaan voi tutustua yliopiston tiedemuseossa S-rakennuksessa.
• Päärakennuksen kahvila Belvedereen on mukava poiketa kahville.
• Päärakennus on auki vain lukuvuoden aikana. Loma-aikoina ovet ovat lukossa, jolloin kannattaa hyvissä ajoin varata yliopiston museolta opas mukaan.

Lähteitä ja lisälukemista

• Alvar Aalto Architect. Jyväskylä University 1951 - 71. Ed. Mia Hipeli. Helsinki: Alvar Aalto Foundation.
• Alvar Aalto. Jyväskylän yliopistokampus. Toim. Päivi Lukkarinen. Jyväskylä: Alvar Aalto -museo.
• JYU Main Building Capitolium. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto
• Ilves, A., Hassinen, P. et al. (2016) Kampusopas. Arkkitehtuuria, historiaa ja nähtävyyksiä Jyväskylän yliopiston kampuksilla. Jyväskylän yliopiston tiedemuseon julkaisuja 26. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston tiedemuseo.
• Lukkarinen, P. (1994) Alvar Aallon kasvatusopillinen korkeakoulu. Menneitten motiivien kiteytymä. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto.